hei kaikki lukijat, ja anteeksi kahden kuukauden tauosta blogin kirjoittamisessa. mulla on ollut liikaa tekemistä ja liian vähän vapaa-aikaa. Nää kaksi kuukautta on sujahtaneet niin nopeasti että ajan kulua on tosi vaikea ymmärtää. Koulussa oli tosi kiireistä mm. Kotokerhon kanssa, sillä menimme kisoihin marraskuussa. Tällä hetkellä kerhossa on vain ensimmäisen vuoden opiskelijoita, eli kaikki muut aloittivat koton soiton keväällä, minä muutama kuukausi sitten. Tämän takia osasimme alusta alkaen odottaa, että emme tulisi sijoittumaan kovin hyvin kisassa. 32 koulusta tulimme kahdeksanneksitoista, joka oli jo tosi hyvä saavutus. Minäkin pystyin soittamaan kisoissa, ja vielä ensimmäistä stemmaa vain kahden kuukauden soiton jälkeen. Mun opettaja vähän ihmetteli sitä :D Saattoi aikaisemmalla musiikin opiskelulla olla jotain tekemistä sen kanssa. Olen vähän suunnitellut että voisin ostaa oman koton.
Vaihdoin perhettä kuukausi sitten, ja se ei todellakaan ollut mikään helppo muutos mulle. Mun eka perhe oli aivan ihana, ja olisin voinut mieluusti olla siellä koko vuoden, enkä millään olisi halunnut vaihtaa pois, koska he tuntuivat ihan oikeasti perheeltä. Varsinkin mun nuorimman siskon, Shihon kanssa mä tulin tosi hyvin toimeen. Jälkeenpäin mua on harmittanut hirveästi kun en kerinnyt jutella mun toisen siskon Saen kanssa kovin paljon, koska aluksi mun japanintaito oli sillä tasolla etten oikeastaan pystynyt jutella, vain vastasin kysymyksiin ja ymmärsin. Sae on kiireinen koulun ja pianonsoiton kanssa, ja siksi hän ei kerinnyt tulla yleensä mihinkään mukaan minne menimmekään. Nyt jälkeenpäin kun olen edellistä perhettäni nähnyt olen huomannut että meillä oli tosi paljon yhteistä, ja tavallaan olisi ollut kivempaa että olisin mennyt tuohon perheeseen vasta myöhemmin, olisin pystynyt puhumaan heidän kanssaan enemmän. Onneksi nähdään kuitenkin silloin tällöin, koska nykyinen perheeni sattuu olemaan edellisen hostäitini vanhemmat. Vaihdan perhettä taas tammikuun lopussa. Normaalisti Japaniin tulevilla vaihtareilla on 4-5 perhettä, mutta mulla on ilmeisesti 6.
Mun nykyiseen hostperheeseen kuuluu 77 vuotias isä ja 75 vuotias äiti. Mulla on aina ollut sisaruksia, ja nyt kun olen yhtäkkiä yksin tuntuu jotenkin todella hiljaiselta, välillä vähän yksinäiseltä kun mun vanhemmat tekee pitkiä työpäiviä (kyllä, kumpikin on vielä työelämässä). Tykkään tästä perheestä myös tosi paljon, mutta välillä musta tuntuu että he kohtelevat mua kuin lasta, ja host isäni on erityisen huolissaan siitä että "pukeudun liian kevyesti" mennessäni ulos. Ongelma on vaan sen etten pysty käyttämään toppatakkia jos on melkein 10 astetta lämmintä. Ainoa riita mikä mulla on ikinä japanissa ollut oli se kun hän yritti saaada mut pukemaan untuvatakin päälle, kun mun villainen talvitakki oli kuulemma liian ohut (mulla oli siinäkin kuuma). Vaikka mä yritän selittää että olen suomessa tottunut siihen että pakkanen voi pahimmillaan laskea -30 asteeseen, niin sillä ei kuulemma ole merkitystä koska japanin ilmasto on erilainen? Ehkä mä itse osaan laittaa sen toppatakin päälle jos tuntuu kylmältä. Ihan oikeasti. (kauhee kapina :D)
Japanissa ei hirveästi suomalaisia ole, eikä suomesta oikeasti tiedetä juuri mitään. Jotkut jopa luulivat että Suomi, Ruotsi ja Norja olivat sama maa?!? Mua on pyydetty puhumaan eri kouluihin (olen jo pitänyt esitelmän suomesta omassa koulussani ja kaksi kertaa ala-asteella), ja kun pidän esitelmää ihmisten ensivaikutelma syntyy siitä mitä mä heille näytän ja kerron. Tätä ajatellen mä olen yrittänyt kertoa asioita mistä mä itse olen suomesta ylpeä, kuten esimerkiksi koulujärjestelmä, kaunis ja puhdas luonto, ruoka, salmiakki, marimekko, sauna, musiikki jne.
Kun olin pitämässä esitelmää ala-asteella, multa kysyttiin millaista on olla suomalainen, enkä aluksi osannut vastata siihen kunnolla mitään. Mun ei ollut tarvinnut ajatella asiaa sen syvemmin aikaisemmin. Itsenäisyyspäivänä mä olin yksin kotona, ja joulupipareita leipoessa mä rupesin miettimään tarkemmin asiaa. Tässä silloisen pohdintani tulos:
Suomalainen on itsensä paras kriitikko. Hän valittaa pikkuasioista, vähättelee itseään ja pelkää aina pahinta. Talvella hän haluaa kesän takaisin ja toisinpäin. Suomalainen ei ole tottunut puhumaan tuntemattomille, ja siksi ulkomaille mennessään small talk ei välttämättä suju. Hänen huumorinsa koostuu enimmäkseen sarkasmista, joita ulkomaalaiset eivät aina ymmärrä, mikä harmittaa häntä kovin. Jääkiekko on hänen lempi urheilulajinsa, ja kun Suomi voittaa, kokoonnutaan torille. Hän on vahva kylmyyttä vastaan mutta kostea kuumuus ei hänelle sovi. Suomalaisen tykkää surullisesta musiikista, ja parhaiten hän rentoutuu saunassa ja kesämökillä.
Mitäs mieltä te olette?
Tässä parin kuukauden aikana kerkesin käydä disney:ssä kahdesti. Landissa kävin ekan perheeni nuoremman siskon ja isän kanssa, ja disney sea:ssa kävin mun saksalaisen vaihtarikaverin Joen ja hänen hostsiskon ja äidin kanssa. Kummassakin oli tosi hauskaa, mutta sea:ssa oli ehkä enemmän tekemistä. Näin jälkeenpäin tutkittuani Land onkin suunnattu ensisijaisesti nuoremmille kävijöille.
Tässä kuvia Landista
Tässä kuvia Sea:sta
Kävin myös uenon eläintarhassa. Siis se on varmaan kolme kertaa isompi kuin korkeasaari ja huomattavasti halvempi. Mun sisäänpääsy maksoi hurjat 450 yeniä, eli about 4 euroa. Näin ensimmäistä kertaa jääkarhun, kirahvin ja norsun.
Mulle joulukuu oli monella tapaa aika rankka. Koulupäivät oli pitkiä, rotarytapaamisia oli tosi paljon ja mulla ei juuri ollut vapaapäiviä. Tai no vapaapäiviä oli, mutta silloin yleensä aina menimme jonnekkin. Totta kai tykkään käydä eri paikoissa ja nähdä japanilaista kulttuuria, mutta joskus lepopäivä, milloin ei oikeasti tarvitse tehdä mitään ja voi olla vain kotona ja lukea kirjaa ja nukkua vähän pidempään on tarpeen. Musta tuntuu että olen japanissa matkaillut enemmän kuin koko elämässäni.
Kävin joulukuun 14 päivä Takarazukassa koulun kanssa ja kabukissa mun rotaryclubilaisen kanssa. Takarazuka on japanilainen musikaali-teatteri, jossa kaikki näyttelijät ovat naisia. Broadway-tyylin tuotannot länsimaisista musikaaleista, ja joskus tarinoita on mukailtu shōjo (10-17 vuotiaat tytöt käsittelevä kohderyhmä) mangasta ja Japanin kansantarinoista. Se oli kyllä mielenkiintoinen nähdä. Miesrooleja näyttelevät ovat todella suosittuja, ja heillä on omat fanikuntansa. Kuulin, että noin 90% takarazukan kävijöistä on naisia.
Kabukiin menin melkein suoraan takarazukan loputtua. Kabuki on siis vähän traditionalisempi japanilainen teatterityyli, jossa vastaavasti kaikki näyttelijät ovat miehiä. Sen historia on paljon pidempi, ja sen alku voidaan sijoittaa vuoteen 1603. Aluksi se oli naisten esittämää, hyvin rohkeaa varietee tyylistä teatteria, joka sisälsi tanssia, pornografiaa ja prostituutiota. Tämän takia naisten esiintyminen lavalla kielettiin lailla 1629, mutta kabuki oli teatterityylinä kehittynyt erittäin suosituksi. Naisroolit korvattiin miehillä ja nuorilla pojilla, ja esitykset jatkuivat ja kabuki kehittyi nykyiseen vähän oopperamaiseen muotoonsa. Kabukissa esitettävissä perinteisissä näytelmissä Japanin kieli on hyvin vanhaa ja laulutempo hidasta, joten sen ymmärtäminen on erittäin vaikeaa, ja natiivitkin sanovat etteivät ymmärrä läheskään kaikkea. Kuitenkin se oli erittäin kaunista katsottavaa. Jokainen askel ja käden liike oli tarkkaan harkittu. Muutama asia mikä mua hämmensi kabukiteatterissa oli että ensinäkin näytelmän aikana ihmiset huutelivat näyttelijöille. Toinen oli se että väliajalla ihmiset söivät eväitä salissa. Obentou boksit mukaan vaan jos olette kabukiin menossa :D
Suomessa joulu on vuoden yksi tärkeimmistä juhlista, mutta täällä se on enemmänkin kaupallinen juhla, voisin verrata sitä suomen halloweeniin. Olin jouluaattona melkein koko päivän yksin. Mun host vanhemmila oli aamusta iltapäivään menoa. Myöhemmin käytiin mun toisen rotaryclubin joulujuhlissa, ja oli sielläkin ihan kivaa, mutta ei se joulujuhlalta tuntunut. Syötiin ranskalaista ruokaa ja katsottiin ninjataikurin esitystä. Kun palattiin kotiin niin se oli aivan tavallinen ilta, ei mitään ihmeellistä. Se oli mulle jotenkin tosi vaikeaa, kun taas suomessa mun perheellä on omat traditiot jouluaattona. Me esimerkiksi soitetaan joulukirkossa joka vuosi. Oli tosi jännää, kun iltapäivästä mulla oli tosi vahva tunne siitä että mun pitäisi nyt olla soittamassa, ja tuntu siltä että mä olin jättänyt tekemättä jotain tosi tärkeää. Onneksi äiti striimasi mulle skypen kautta joulukirkon, ja jälkeenpäin puhuttiin kolme tuntia skypessä.
Meidän piti lähteä Kyotoon 26 päivä, mutta mun ekan perheen sisko (joka oli lähdössä mukaan) tuli kipeäksi joten matka siirtyi tammikuun alkuun. Menimme sitten perheeni mökille, joka sijaitsi vuoristossa aivan meren vieressä. Oli ihan älyttömän hienot näköalat, ja fujivuori oli tosi lähellä.
Käytiin myös illumination park:issa, jonka nimesin jouluvalopuistoksi :D
 |
| Tosiaankin tää oli suosittu treffipaikka, kuten tosta couple shrine:stä voi päätellä :D |
Mä en tiedä miksi, mutta joillakin on sellainen käsitys että jos lähtee vaihtoon, niin vanhemmat lähtee mukaan. Mun luokkalaiset olivat tosi hämmentyneitä kun sanoin että tulin yksin Japaniin, ja ihmettelivät miten uskalsin tulla yksin maahan josta en tunne ketään. No kieltämättä, näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä se on aika hurjaa, ja vaikka tähänkin mennessä olen saanut hirveästi uusia ystäviä ja kokemuksia, ei tämä aina helppoa ole. Joskus on vain sellaisia päiviä ettei mikään tunnu onnistuvan, mutta sitten on taas niitä päiviä että tunnet olevasi maailman huipulla. Voi aika lailla kuvitella että vaihtovuoteeen tungetaan tunteet viiden vuoden ajalta.
Ehkä tässä oli blogitekstiä kerraksi ;). Mä oikeasti yritän kirjoittaa enemmän tänne tästä lähtien. Anteeksi kirjoitusvirheistä, niitä on varmaan ihan hirveästi. Mulla on ollut viimeaikoina suomen kielen kanssa vähän ongelmaa...
Kiitos ja kumarrus, ja hyvää uuttavuotta kaikille!
